Tänään oli suoraan sanottuna osittain ihan p**ka päivä. Ainoa hyvä kamera meni rikki ja peruutin autoni oikean takapuskurin ihan solmuun. Maanantai, tuo viikonpäivien kuningas. Ei muuta, onneksi huomenna on tiistai.

Itselläni on ollut ilmoitus netissä olevalla seuranhaku sivustolla. Yksi hyvin mielenkiintoinen mies kirjoitteli ja hänen kanssaan soiteltiinkin sitten, no juttu luisti hyvin ja oma mieleenkiinto kyllä kasvoi. Sitten ilman mitään syytä, mies ei kirjoittele, ei soita, ei juuri vastaile mihinkään..muutamaan otteeseen tein selväksi oman kiinnostukseni ja että "jos et ole kiinnostunut" tutustumaan lisää niin minulle voi kyllä asiasta selvällä suomenkielellä ilmoittaa, yleensä menee perille..:) Mutta sitten eilen illalla kyseinen jamppa ihmetteli miksi en vastannut hänen viestiinä jonka aamulla laittoi..no ehkä siksi että en lankea kenenkään jalkoihin jos toinen on viettänyt hiljaiseloa oman aikansa. Ilmoitti että kun luuli että en ole kiinnostunut ja ei ole oikein saanut selvää että haluanko tavata vai en ja oonko kiinnostunut vai en. Mistä rautalangasta tai selkokielellä pitäisi asiat ilmoittaa, kun ei siltikään mene perille..pidän kuitenkin omaa "artikulointia" sen verran suorana ja ymmärrettävänä että ei olisi pitänyt jäädä epäselvyyksiä:) No mutta epäselvyys selätetty ja nyt odottaen mielenkiinnolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan..sinkkuna enemmän ja vähemmän nyt pari vuotta.

Yksi päivä kävin ex-miehen facebook sivuilla ja voi että kun oli lutuista:) Toki onnen hänkin saakoon vaikka en olisi sitä varma kuinka ansaittua se on. Toki eikö sanota että kaikki ansaitsee rakkautta ja anteeksi antoa:) Suhteemme aikana herra painoi reippaasti yli sata kiloa ja terveysvaarojen ollessa todellisia ilmoitti laihduttavansa sitten kun on taas sinkkuna. No ennustus kävi toteen ja heppu on nyt n. 40kg kevyempi, ainakin vartaloltaan. No mutta hienoa hänelle, eihän sitä suhteen ainaka kannata mitään tehdäkään;) Mutta kaikkea hyvää hänelle ja ymmärtäväistä vaimoa..:)

Huomenna töihin sairasloman jälkeen..ihanaa kun kuvittelee niitä katseita joita luodaan työntekijään joka saapuu sairasloman jälkeen töihin. No onneksi siellä vain käydään eikä asuta:) Joten aamulla reippain mielin arki koittaa..no arki koittaa, reippain mielin..ehkä joku toinen päivä:)

Se tunne kun herätyskello soi ja avaat silmät ja ensimmäinen mitä tajuat on se että päätä särkee taas niin perhanasti..pakko lähtee koirien kanssa lenkille ja selvitä aamupuuhista. Vastaantulijat ulkona luulee että kärsin varmaan aikapahasta krapulasta tai vieroitusoireista niin koomiselle joskus varmaan näytän. No mutta oikeasti ei ole naurun asia kun päässä jyskyttää tuhatta ja sataa ja pitäisi elämääkin koettaa elellä. Joskus v*tuttaa niin hemmetisti mutta eipä se siittä hermoilusta miksikään muutu. Täytyy miettiä että taas tulee jossain vaiheessa se aamu jolloin ei ole pää kipeä..On ainakin tulevalle miehelle hyvä seltys, kun taas särkee päätä..;)